Hiirten kasvatus - jalostus
Kasvatusmenetelmät - linjoista
Teksti: Minna Koivu
Julkaistu aiemmin: Haisulit 1/96
Kasvatuslinjan luominen ja säilyttäminen
Oman linjan luominen on lähes mahdotonta ilman maltillista sisäsiitosta. Mitä harvinaisempi kasvatettava turkkimuunnos, väri tai kuvio on, sen läheisempää sisäsiitosta joudutaan käyttämään. Tässä piilee myös omat vaaransa, joihin on hyvä varautua jo alusta alkaen.
Klassinen menetelmä
Englannissa jyrsijäkasvattajalla on tapana aloittaa kasvatus neljällä eläimellä; yhdellä uroksella ja kolmella naaraalla. Tästä johtuu, että Englannissa voi olla erittäin vaikeata saada eläinten kasvattajaa ymmärtämään, että haluaa ostaa vain yhden uroksen tai naaraan. Kaikki kolme naarasta paritetaan samalla uroksella. Näistä poikasista pidetään yhdestä poikueesta uros, jolla astutetaan muiden poikueiden naaraat, joidenka poikasista yhdestä naaraasta pidetään uros ja muista naaraita, jotka jälleen astutetaan uroksella jne.
Menetelmällä saadaan nopeasti hyviä tuloksia aikaiseksi, varsinkin jos kantaeläimet ovat olleet korkeatasoisia. Mutta jos kantaeläimissä on ollut näkyviä tai piileviä vikoja, tulevat ne yleensä voimakkaasti esiin poikasissa parin sukupolven kuluttua. Kasvattaja yrittää yleensä tässä vaiheessa käyttää hädissään harkitsematonta ulkosiitosta pilaten alullaan olevan linjan kokonaan. Sen sijaan olisi syytä aloittaa erittäin voimakas karsinta eli poikasia, joilla ei ole toivottuja ominaisuuksia, ei saa käyttää enää linjan eteenpäin viemiseen.
Klassista jalostusmenetelmää käytettäessä on siis kantaeläimiin kiinnitettävä erittäin suurta huomiota. Mikäli eläimet ovat keskitasoa, tulee poikasista keskivertotasoa olevia. Kaikilla eläimillä tulee olla halutut ominaisuudeet, esim. hyvä väri, tyyppi ja koko. Myös vikoja pitäisi olla mahdollisimman vähän eli eläinten tulisi olla mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia. Järkevintä olisi hankkia kantaeläimet useammalta eri kasvattajalta, jolloin alkuperäinen geneettinen pohja olisi myös laajempi. Näin saadaan jälkeläisiin hieman enemmän muuntelua, jolloin valitsemalla parhaat jälkeläiset jatkoon valitaan myös parhaimmat geenit jatkoon.
Useamman kantauroksen menetelmä
Useamman kantauroksen menetelmässä käytetään yleensä yhden sijasta kahta, joskus useampaakin urosta. Naaraita voi olla kolme, mutta mielellään myös useampia. Urokset valitaan seuraavasti: kummallakin uroksella tulee olla mahdollisimman paljon haluttuja ominaisuuksia ja kummaltakaan ei saa puuttua yhtä aikaa jotain haluttua ominaisuutta. Naaraisiin pätee sama asia. Tarkoituksena olisi, että haluttu ominaisuus löytyisi aina joltain kantaeläimeltä.
Perinnöllisiin vikoihin ja sairauksiin on myös tässä jalostusmenetelmässä kiinnitettävä suurta huomiota, varsinkin kun ne tulevat hitaammin esille kuin klassisessa menetelmässä.
Harvinaiset värit, kuviot ja turkkimuunnokset
Harvinaisia värejä ovat yleensä sellaiset, joita on vain muutama yksilö olemassa. Yleensä värit ovat tulleet uutena väri- tai kuviomuunnoksena ulkomailta tai ovat jostain syystä (= eivät ole pärjänneet vähään aikaan näyttelyissä) tipahtaneet ns. muotivärien ulkopuolelle. Yleensä väristä tai kuviosta tiedetään kuitenkin jo sen geneettinen kaava ja onko se letaali vai ei. Harvinaisten värien, kuvioiden ja turkkimuunnosten kasavattaminen vaatii silti kasvattajalta paljon aikaa ja ponnisteluja ja yleensä näyttelymenestys ei ole kovinkaan hyvä.
Aluksi olisi hyvä hankkia 2-4 yksilöä. mieluummin naaraita kuin uroksia ja tutkia ne kriittisin silmin läpi. Mitkä ovat eläinten pahimmat virheet; yleensä pieni tyyppi ja koko, huono tyyppi, mutta myös perusvärin kanssa voi olla ongelmia. Kanta tarvitsee siis uutta verta, koska se saattaa olla jo hyvinkin sisäsiittoinen. Kannattaa lainata jotain huippu-urosta tai hankkia muutama uros, jotka sopivat työn alla olevan värin, kuvion tai turkkimuunnoksen kasvatukseen. Näiden käytettävien urosten tulisi olla erittäin hyvä yksilöitä ja niillä ei saisi olla samoja virheitä kuin mitä jo harvinaisemman värisillä yksilöillä.
Harvinaisemman väriset naaraat astutetaan näillä uroksilla. Jos haluttu väri on dominoiva, poikaset ovat yleensä kaikki halutun värisiä, mutta jos haluttu väri on resessiivinen, kantavat poikaset tätä väriä. Poikaset astutetaan keskenään, muttei kuitenkaan sisaruksia, eikä mielellään puolisisaruksiakaan. Viimeistään nyt poikasissa pitäisi olla halutun värisiä. Halutun värisiä poikasia risteytetään taas parhaat keskenään jne, jolloin haluttu tyyppi ja koko saadaan pikkuhiljaa vakiinnutettua kantaan.
Mutaationa syntyneet uudet värit tai kuviot
Joskus poikueeseen saattaa syntyä erikoisen värinen poikanen. Ennen kuin kasvattaja ryhtyy suin päin kasvattamaan lisää näitä "jännän" värisiä poikasia, olisi kasvattajan tehtävä itselleen selväksi, onko väri tai kuvio vaivan arvoinen. Uuden värin tai kuvion on selvästi poikettava jo olemassa olevista väreistä tai kuvioista. Yleensä onkin viisasta kääntyä tutkailemaan muita eläinlajeja; onko niissä standardoitu vastaavaa väriä tai kuviota (tai turkkimuunnosta) Mikäli sellainen löytyy, voi värin vakiinnuttamiseen kantaan ryhtyä.
Koska uudenvärisiä eläimiä on yleensä vain yksi kappale, olisi se järkevintä parittaa toisen vanhemman kanssa tai sisarustensa kanssa, jotka voivat kantaa samaa ominaisuutta. Jos uusi ominaisuus on dominoiva, ovat kaikki poikaset uuden ominaisuuden mukaisia, jos taas resessiivinen, kantavat kaikki poikaset tätä ominaisuutta, vaikka se ei niistä päälle päin näykään. Kun nämä poikaset paritetaan takaisin siihen vanhempaan, jolla oli haluttu ominaisuus, pitäisi osan poikasista nyt olla halutun laisia. Nämä poikaset paritetaan vielä keskenään, jotta saataisiin tarpeeksi paljon lähtömateriaalia. Alkuvaiheessa joudutaan siis käyttämään pelkästään läheistä sisäsiitosta, jotta saataisiin useampia halutun ominaisuuden omaavia yksilöitä, ja usein joudutaan tinkimään myös koosta ja tyypistä.
Vasta, kun uusi ominaisuus on saatu vakiinnutettua, sekä tiedetään siitä vähän enemmän (eli onko se dominoiva tai resessiivinen, onko geeni letaali tai koostuuko väri useammasta geenistä), voidaan siihen ruveta linjaamaan kokoa ja tyyppiä vastaavasti kuten muidenkin harvinaisten värien kanssa.
Muista
Vaikka kasvattaja kuinka pyrkisi yhdistämään vain hyviä eläimiä keskenään, jolloin poikasten pitäisi kaiken järjen mukaan olla myös hyviä, voi eteten tulla vastoinkäymisiä. Poikasilla voi olla perinnöllisiä vikoja tai sairauksia. Tällaisia poikaisa ei saa käyttää enää jalostukseen. Ole myös tarkka siitä, mihin nämä poikaset päätyvät. Eläinkauppoihin niitä ei pitäisi myydä, sillä sieltä ne ehkä ostetaan lemmikiksi tai jalostukseen, jolloin ne poikaset pääsevät periyttämään vikojaan. Parempi on, että yrität etsiä poikasille itse kodin, kunhan muistat painottaa uudelle omistajalle, että niillä ei saa teettää poikasia. Pahimmassa tapauksessa, eli jos poikasilla on niiden elämää haittaavia vikoja, tulee ne armeliaisuussyistä lopettaa.