Hiirten kasvatus - perusteet
Poikasten karsiminen
 |
|
Poikuesisarukset, ikä n. 5 vrk. Maidonsaanti ei ole ollut tasaista, joten toinen on jäänyt kasvussa jo nyt pahasti jälkeen. |
Kun hiiriemo saa poikasia, tulee niitä yleensä 8-15, mutta jopa 20. Tämä johtuu siitä, että luonnossa hiiri on monen saalistajan ruokaa; joskin kesyhiirten jalostus ja paremmat elinolot vaikuttavat siihen että ne tekevät isompia poikueita kuin villit sukulaisensa. Luonnossa hiiripoikueesta neljän viikon ikäiseksi selviää vain muutama poikanen, vaikka niitä olisikin syntynyt yli kymmenen.
Koska ihminen on ottanut hiiren elätikseen, huolehtinut sen lämpöiseen ja turvalliseen terraarioon, on poikasten karsiminen hänen vastuullaan. Jos kaikki poikaset jätettäisiin emon huolehdittaviksi, olisivat kaikki - emo sekä poikaset - vaarassa kuolla. Kaikille ei kertakaikkisesti riitä maitoa, saati sitten emolle energiaa huolehtia poikasistaan kunnolla. Kasvattajalla, joka teettää hiirellään pentuja, on vastuu eläinten hyvinvoinnista.
Jos poikuetta ei karsi, joutuu ikävien tosiasioiden eteen. Emo voi jopa kuolla rasitukseen, eivätkä poikaset isossa poikueessa kasva elinvoimaisiksi hiirenaluiksi. Tämän ovat monet aloittelevat kasvattajat huomanneet, sellaisetkin, jotka eivät ole karsimisesta vielä kuulleetkaan. Karsimisessa kyse on karusta todellisuudesta sekä rakkaudesta hiireen. Kukaan meistä ei halua nähdä hiiren kärsivän.
 |
|
Noin vuorokauden ikäisiä nakkeja 11 poikasen poikueesta. Kuvassa jälkeenjääneet ja yksi norminakki verrokkina. Tämän takia varsinkin iso poikue kannattaa tarkistaa ekan vuorokauden aikana ja poistaa heikoimmat poikaset heti. Toisen lopullisen karsimisen voi tehdä sitten parin päivän päästä. |
Poikueeseen jätettävien poikasten määrä vaihtelee tilanteesta riippuen, mutta sopivana pidetään 2-6 poikasen jättämistä. On arvioitava emon imetyskyky ja hoitotaito. Monelleko hiirenalulle se on kykenevä järjestämään oivan kodin. Karsiminen tulisi tehdä ennen poikasten ehtimistä viikon ikään. Kaikkia ei tarvitse karsia samalla kertaa, vaan sen voi tehdä kahdessakin erässä. Jos poikasia on todella paljon, on tämä tapa suositeltavaa.
Laita emo kuljetusboksiin ennenkuin poistat poikasia pesästä. Aloita valitseminen heikoimmista ja pienimmistä poikasista sekä niistä jotka ovat jotenkin vaurioituneita. Nämä yksilöt ovat mahdollisesti elinkelvottomia, tai ainakin selvästi vähemmän elinkelpoisia kuin paremmat sisaruksensa. Kehitys tasapainoiseksi yksilöksi on järkkynyt ja aliravitsemus heikentää näitä yksilöitä entisestään. Karsimisen pääperiaate on, että heikoimmat ja huono-osaisimmat valitaan ja terveimmät, suurimmat jätetään emon huomaan.
Kaikkein ikävin ja vaativin vaihe karsimisessa on lopetus. Eläinsuojelulain mukaan eläin tulee lopettaa mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, ja sen saa lopettaa vain henkilö, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Eläinsuojeluasetuksen tarkempien ohjeistusten mukaisesti harrastajalle lailliset lopetusmenetelmät ovat hiilidioksidi ja napakka isku päähän, jota saa käyttää vain alle 3 vuorokauden ikäiselle eläimelle. Molemmat tulee opetella ja osata, käytännössä osaavan harrastajan opettamana, ennenkuin niitä voi käyttää. Pienillä hiirenpoikasilla on niinsanottu sukellusrefleksi, eli ne kykenevät pärjäämään hetkellisesti ilman happea. Tästä syystä niiden lopettaminen hiilidioksidilla ei käy. Käytännössä ne siis joutuu lopettamaan aina mekaanisesti.
Suositeltavaa on tarkistaa poikaset heti ensimmäisenä vuorokautena, ja karsia silloin poikuetta tarpeen mukaan hieman pienemmäksi jos se on kovin suuri. Ainakin vahingoittuneet poikaset on syytä poistaa heti. Poikuetta ei karsita heti haluttuun kokoon, jotta emon maidontuotanto pääsee lähtemään hyvin käyntiin. Kolmen vuorokauden iässä suoritetaan viimeinen karsinta, jossa poikue karsitaan lopulliseen kokoonsa.
Kolmen vuorokauden ikäraja on lakiin kirjattu ajatellen ensisijaisesti kissoja ja koiria sekä muita hiirtä suurempia seuraeläimiä. Hiirenpoikanen on niin pieni ja syntyy vähemmän valmiina, että olisi toivottavaa voida lain mukaan lopettaa ne mekaanisesti hieman vanhempanakin. Tällä hetkellä laki on kuitenkin se mikä se on. Joka tapauksessa poikasten karsiminen on helpompaa, kun ne ovat pienempiä, eli on suositeltavaa hoitaa ikävä velvollisuutensa reippaasti alta pois. Siitä milloin sukellusrefleksi katoaa ei löydy varmaa tietoa; melko turvallisesti voinee todeta, että kun silmät aukeavat ja poikasilla on turkkia, niitä voinee myös jo lopettaa hiilidioksidilla. Tämä on itse karsimisen kannalta kuitenkin liian myöhään.
Hiilidioksidilla lopettaminen vaatii laitteiston ja osaamisen. Hiilidioksidin toiminta perustuu siihen, että se syrjäyttää hapen veressä ja aiheuttaa ensin vain väsymystä ja tajuttomuuden, ja lopuksi kuoleman. Oikein käytettynä se ei aiheuta eläimelle tuska- eikä hallusinaatiotiloja. Hiilidioksidin käyttö ja säilytys on myös varsin turvallista. Enemmän hiiriä omistavalle kasvattajalle hiilidioksidilaitteiston hankkiminen on kannattavaa, mutta lemmikkiharrastajalle tarpeetonta. Sen käyttö on joka tapauksessa opeteltava huolella, mielellään kokeneemman harrastajan ohjauksessa, ennen kuin sitä voi käyttää.
Karsitussakin poikueessa poikasten hyvää kasvua on syytä seurata. Hyvinkasvava hiirenalku on pulska, ja sen vartalo on päätä paksumpi.
Kun harkitset poikasten teettämistä, mieti tarkkaan pystytkö ajattelemaan asioita hiiresi kannalta. Ihminen ajattelee paljon tunteillaan, mutta ei pysty muuntautumaan hiiren ja kärsivien poikasten rooliin. Kukaan ei pidä karsimisesta, mutta hiirtään ajattelevan kasvattajan on huolehdittava lemmikistään ja kannettava ikäväkin velvollisuus eläimen terveyden ja hyvän elämän turvaamiseksi.
Sinulla on vastuu emon ja poikasten voinnista!
***
Suomen eläinsuojeluasetuksen mukaan: "Kissa ja koira sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin, tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia, kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan koiran ja kissan pentu sekä muun vastaavan pienikokoisen seura- ja harrastuseläimen pentu tai poikanen alle kolmen päivän ikäisenä lopettaa lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se välittömästi menettää henkensä." - 32§